Heippa, täällä kirjoittelee Elina!
Olen juuri laittelemassa liikuntafysiologian tutkintoa pakettiin, ja olen papereita vaille valmis liikuntatieteiden maisteri. Sain vähän aikaa sitten graduni valmiiksi, ja koska se käsittelee vahvasti urheilijoiden ravitsemusta, haluan jakaa siitä pääpiirteet tänne hieman kevyemmässä muodossa. Toki myös koko gradun saa käydä halutessaan lukemassa tämän linkin takaa.
Graduni otsikko on ”Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen sekä sen yhteydet ravitsemustilaan, kehonkoostumukseen ja hormonitasoihin naisurheilijoilla”. Tarkoituksena oli siis tarkastella häiriintyneen syömiskäyttäytymisen esiintymistä eri lajien naisurheilijoilla sekä selvittää häiriintyneen syömiskäyttäytymisen yhteyksiä energiansaatavuuteen, energiansaantiin ja liikunnan aikaansaamaan energiankulutukseen. Lisäksi tarkasteltiin häiriintyneen syömiskäyttäytymisen yhteyksiä kehonkoostumuksen, hormonitoimintaan sekä kuukautishäiriöihin.
Häiriintyneen syömiskäyttäytymisen voi hahmottaa ikään kuin jatkumona, jonka toisessa päässä on terve ja sopiva syömis- ja liikkumiskäyttäytyminen, johon voi kuulua myös järkevällä tavalla toteutettu painonpudotus. Toisessa ääripäässä taas on kliiniset syömishäiriöt, jotka on diagnosoitavissa mielenterveyden häiriöihin. Tässä välillä on eriasteista häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, jolla on negatiivisia vaikutuksia yksilön hyvinvointiin ja terveyteen sekä esim. sosiaalisiin suhteisiin tai työelämään. Häiriintyneessä syömiskäyttäytymisessä yleistä on lihomisen pelko tai tarve näyttää tietynlaiselta. Urheilijoilla tämä linkittyy usein myös suorituskykyyn, eli voidaan ajatella hoikemman ja rasvattomamman vartalon olevan hyödyksi kilpailumenestyksessä. Urheilun eri lajipiireissä on usein myös vahvoja stereotypioita siitä, miltä kyseisen lajin urheilijan tulisi näyttää. Tämä voi monien muiden tekijöiden ohella aiheuttaa urheilijassa paineita ja laukaista häiriintyneen syömiskäyttäytymisen.
Tämän gradun tutkittavat olivat nuoria naisurheilijoita ja heidät jaettiin ryhmiin lajien mukaan. Lajit jaettiin painosensitiivisiin, eli sellaisiin lajeihin, joissa painolla voi olla jotain merkitystä suorituksen kannalta sekä vähemmän painosensitiivisiin, eli sellaisiin lajeihin, joissa painolla ei ole niin paljon väliä suorituksen kannalta. Painosensitiiviset lajit jaettiin vielä esteettisiin lajeihin (joukkuevoimistelu ja Team Gym), kestävyyslajeihin (hiihto, kävely, kestävyysjuoksu) sekä teknisiin painovoimalajeihin (lentopallo ja pituushyppy). Vähemmän painosensitiiviset lajit jaettiin korkean massan lajeihin, eli lajeihin, joissa suuremmasta kehon painosta voisi olla jotain hyötyä suorituksen kannalta (jääkiekko, rugby ja yleisurheilun heittolajit) sekä kovaa tehoa vaativiin lajeihin (jalkapallo ja pikajuoksu). Tutkittavien häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä mitattiin EDE-Q-kyselyllä (Eating Disorder Examination questionnaire), joka mittaa esim. syömisen rajoittamista, syömiseen liittyviä huolia sekä kehon painoon ja muotoon liittyviä huolia. Ravitsemustilaan liittyviä muuttujia määritettiin ruoka- ja aktiivisuuspäiväkirjojen avulla, ja kehonkoostumusta DXA:n avulla (dual-energy X-ray absorptiometry). Hormonitasot analysoitiin verinäytteistä ja kuukautisstatusta selvitettiin LEAF-Q-kyselyn avulla (Low Energy Availability in Females – questionnaire).
Päätuloksena saatiin selville, että painosensitiivisten lajien urheilijoilla esiintyi enemmän häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, kun verrattiin vähemmän painosensitiivisten lajien urheilijoihin. Painosensitiivisissä lajeissa tietynasteista häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä (EDE-Q kokonaispisteet yli 2) esiintyi 45 prosentilla, kun taas vähemmän painosensitiivisten lajien urheilijoilla tämä luku oli 15 %. Hieman yllättävää oli se, että häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ei ollut yhteydessä alhaisemman energiansaatavuuden kanssa. Energiansaanti oli kuitenkin sitä alhaisempaa, mitä enemmän oli häiriintynyttä syömistä. Vähemmän painosensitiivisten ryhmässä myös niillä urheilijoilla, jotka kuluttivat vähemmän energiaa liikuntaan, oli enemmän häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Kehonkoostumuksen osalta urheilijoilla, joilla oli suurempi rasvamassa tai rasvaprosentti, oli myös enemmän häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä. Hormonitasoista ainoastaan leptiini oli yhteydessä häiriintyneen syömisen kanssa niin, että urheilijoilla, joilla oli enemmän häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä, oli myös suuremmat leptiinitasot.
Painosensitiivisten lajien urheilijoiden suurempi häiriintyneen syömisen prosentti oli melko hyvin linjassa aikaisemman tutkimustiedon kanssa. Myös muissa tutkimuksissa painosensitiivisissä lajeissa, kuten esteettisissä ja kestävyyslajeissa on esiintynyt enemmän häiriintynyttä syömistä. Tähän voi olla monia syitä, esimerkiksi urheilijoiden kokemat paineet hoikasta kehosta, valmentajien painostus, halu menestyä paremmin tai parantaa suorituskykyään tai yleiset laji- ja urheilukulttuurissa vallitsevat stereotypiat urheilijan kehosta. Aiempien tutkimusten perusteella olisi voitu olettaa, että häiriintynyt syömiskäyttäytyminen olisi ollut yhteydessä alhaisempaan energiansaatavuuteen. Näin ei kuitenkaan tässä tutkimuksessa ollut. Tämän takia tutkimuksen koehenkilöillä ei myöskään havaittu tavallisia matalasta energiansaatavuudesta johtuvia muutoksia, kuten leptiinin ja trijodityroniinin alhaisempia tasoja, kortisolin kohoamista tai kuukautishäiriöiden esiintymistä. Myös kehonkoostumuksen osalta tutkimuksen tulokset ovat hieman yllättäviä, sillä häiriintynyt syöminen ei näy urheilijoilla pienenä rasvaprosenttina tai rasvamassana. Päinvastoin urheilijoilla, joilla oli korkeampi rasvamassa, oli myös enemmän häiriintynyttä syömistä. Tämä voi kertoa tyytymättömyydestä omaan kehoon, ja onkin tutkittu, että suurempi kehon rasvaprosentti kasvattaa riskiä häiriintyneelle syömiskäyttäytymiselle. Toisaalta häiriintyneeseen syömiskäyttäytymiseen voi kuulua myös ruokailun epäsäännöllisyyttä ja vaihtelevuutta, mikä voi johtaa alentuneeseen lepoaineenvaihduntaan. Onkin erittäin tärkeää muistaa, että kehonkoostumukseltaan minkälainen vain henkilö voi kärsiä syömishäiriöstä tai häiriintyneestä syömiskäyttäytymistä. Häiriintyneen syömisen esiintymistä, riskejä ja vaikutuksia terveyteen ja suorituskykyyn tulisi myös tulevaisuudessa tutkia, jotta pystyttäisiin tehokkaammin ehkäisemään niiden esiintymistä ja puuttumaan hälyttäviin tapauksiin varhaisessa vaiheessa.
Etsitkö itsellesi tai ryhmällesi urheiluravitsemuksen asiantuntijaa? Ota rohkeasti yhteyttä tästä.
Tehdään syömisestä helppoa, yhdessä!